Kopiontia suoraan facebookistani

▲ Mä haluan nyt kertoo kaikkille julkisesti tän ja pyydän, että ymmärrätte, jos en pysty vastaamaan mm. viesteihinne keskushermoston toimimattomuuden takia. Nyt on käynyt niin, että mun elinaikani on korkeintaan enää pari viikkoa. Ja ei, tää ei oo mikään paska läppä. Kiitos kaikkille, jotka ootte tukenu ja ymmärtäny mua parhaanne mukaan ♥ Ajatus ei nyt enempää mulla luista.

▲ On ihan jees, että tyypit kirjottelee musta muistokirjotuksia kun mä kuitenkin olen elossa. Sitten perässä kehotetaan mua elämään nää päivät täysillä ja nauttimaan. Ristiriitasta? Ei se ihan näin mee.

▲ Arvostan kyllä kaikkia mua muistaneita, mutta ettekö vois pyytää esim. vanhoja juttuja anteeksi silloin, kun ne oli ajankohtasia, ei vasta nyt pakon edessä ettei vaan jää kaivertamaan.

EDIT 22.06.// Pari viikkoa on siis huonoin ennuste ja se heitettiin mulle karkeasti kun olin huonoimmillani. Mun veriarvot on kuitenkin ihan superit verrattuna että sairastan verisyöpää eli ei mun loppuni lähipäivinä kyllä pitäis tulla! Tietty porkkanaanki voi tukehtua, mutta ei nyt takerruta pikkuseikkoihin. Homman nimi on siis mun käsittääkseni se, että mua ei voida enää parantaa hoitojen puremattomuuden takia ja hoitamattomaan leukemiaanhan kuolee. Tiedä sitten kauanko elän vielä, kai tässä voi vuosikin vierähtää, mutta mä en nyt halua enkä edes muista ajatella toto asiaa koko ajan, vielä ei ole luovutettu! Kuolema tulee hitaasti huomaten ja mulla on ihan normaali olo. Elän niinku tähänkin menessä oon elänyt, enkä halua niitä muistokirjotuksia vielä keneltäkään! Ihan sama asia kun mä kirjottelisin niitä teille. Jokanen kuolee, mulla nyt sattuu olemaan karkee ennuste omastani. Tuun paljon ilosemmaksi kannustavista kommenteista, joita onneksi enemmän tuleekin ♥

Weirdo

Kuvasin kämpästäni parit ruudut yllä näkyvän filmikameran kautta. Pitäisi hankkia filmiä ja tesmata toimiiko tuo äitini, oliko se nyt, rippi- tai ylioppilaslahja. Sormet ristiin pelittämisen puolesta! Ja kyllä, vessani ovea koristaa Mona Lisa.

EDIT// Kamera olikin kuulemma joululahja.. hehs

Onni on uudet kengät

En muista, että oonko täällä blogin puolellakin ihmetellyt mun jalkojen mystistä kasvamista. Monta vuotta ollut jo se vanha tuttu 38, mutta syksyllä jouduin jättämään monet lempikengät kaappiin ahtauden takia. Tän vuoksi oli pakko uudistaa kenkäkokoelma täysin. Menin jopa kuukauden päivät vaaleanpunasilla Reinoilla kouluun (nolo) kun odottelin Dr. Martensien saapumista. Mulla on naurettavan pieni kenkävalikoima koska a. Jalka tosiaan kasvo yhtäkkiä kokoon 39 ja b. Niiden pitää olla kivat, ei ihan kivat. Harvoin löydän kenkiä jotka on 'pakko saada'. Torstaina mulla oli labrakäynti Turussa ja tarkotus oli sen jälkeen mennä pikashoppailulle ja syömään äidin ja veljen kanssa. Mä menin Skopunkteniin ota 3 maksa 2 -tarjouksen perässä ja tommosia kuvissa esiintyviä pareja löyty. Nyt mullakin on omat pikku läskipohjat!
T. Räkäpää