Kuka minä olen?

Minä olen Vergion. Elämäänsä kyllästynyt kateellinen teini, joka kuluttaa päivänsä vain olemalla yhdessä viidestä petipaikastaan, harjottaen eskapismia ja miettien millasta kaikki olisi jos. En aina, joskus vain, onneksi on ystävä nimeltä Diapam. Asiat teen tunnepohjalta, täysin fiiliksin, yksin. Pienikin häiriötekiä ja homma romahtaa. Mitään en saa aikaseksi ilman sitä tunnetta.
Pitkän ajan olen ollut kotikotona oman kämppäni sisälämpötilan ollessa yhtä kuin absoluuttinen nollapiste. Tällä hetkellä olen saikulla ja graafisen sunnittelun opiskelujen pariin Nakkilaan palaan joulukuun alussa. Harrastan piirtämistä, olemista, siivousta, valokuvausta, haaveilua, perfektionismia, sarkasmia, pilkun nussimista, inspiroitumista, TYKSiä, jossittelua ja nyt blogia, näin muutaman sanoakseni. Ja valittamista, mun lemppari! Siinä oon vannomatta paras. Kaikesta en nauti, mutta kaikki on mua. Pitäisi vielä opetella hyväksymään se.
Olen 168,4cm pitkä, liian nuori tai liian vanha, näkökulmasta riippuen. Mulla on ruskeat silmät ja blondit hiukset. Kisailen albiinojen kanssa, kummalla on vaaleampi iho. Korvassani on sentin läpimitaltaan oleva reikä, jota voi myös kutsua venytykseksi. Vihaan vaahtokarkkeja. Kämppiksenä mulla on maatiaskisu. Nestorin ottaminen on pelastanu mut monelta asialta.
Mä oon ujo, herkkä ja nolostun helposti, jopa muiden puolesta. Kyllä mä positiivistakin settiä heittelen, nyt on vaan huono päivä. Saa nähdä mitä tuleva tuo tullessaan!